Tarpeeton tuottaja

 "Ei me nyt mitään tuottajaa tarvita! Kato ku varataa vaan se paikka ja se on vaan yks puhelinsoitto ja homma selvä ja sit ruoka siihen eihän siihenkään mee ku yks meili. Koko hommahan on sit paketis. Ja laitetaan sit Facebookkiin ilmoitus ni jengi tietää et kemut on tulos. Eikä siihen mitään mainostoimistoa tartteta, teet kato ite paintillä." Ja niin edelleen.

Kuulostaako tutulta? Todennäköisesti. Ja erityisesti n. 20 vuotta sitten kun aloitin tuntui siltä, että tuottajan nimikkeellä olevia ihmisiä oli töissä harvakseltaan. Koko ajan sai olla selittämässä mitä tuottaja oikein tekee. Ja kun sen oli selittänyt niin seuraavat kysymykset oli, että tarvitaanko niitä todella ja riittääkö siinä töitä.

Tuottaja oli eräänlainen luxus-tuote, se ammatti josta säästettiin kun rahat oli tiukilla, ja millä taholla ei olisi ollut. Tuottajan hommat tehtiin itse, ne jaettiin työryhmän taiteilijoiden kesken tais sitten niitä ei tehty ollenkaan. Joskus tuottajan tarpeeseen herättiin hyvin myöhään. Vain kuukausi ennen tapahtumaa on todettu, ettei ole tapahtumapaikkaa tai lipunmyynti, mites se? Muutaman kerran on itsellenikin soitettu, että mikä tilanne, voisitko tulla auttamaan. Ja toistaiseksi olen päässyt. Joskus kuukaudessa ehtii pelastamaan tapahtuman, joskus siinä ajassa ehtii vain minimoida vahingot ja joskus ei voi mitään ja homma menee päin p*ttä.

Tuottajan rooli on on onneksi muuttunut. Tarpeettomasta on tullut tuiki tarpeellinen. Ymmärretään, että yksinkertaisiltakin kuulostavat asiat vievät paljon aikaa jos ne halutaan tehdä hyvin. Tontilla taiteilijan ja teoksen tai asiakkaan ja tapahtuman välissä on paljon mikä ei näy yleisölle. Siellä tuottaja toimii. Oli kyseessä sitten apurahahakemukset tai infran rakentaminen festareille niin ilman niitä ei olisi tapahtumaa tai taidetta.

Nykyisin ei enää kovin usein tarvitse perustella olemassaoloaan tai kertomaan työtehtävistä. Tuottajat ovat tarpeellisia, ja tärkeitä, tekijöitä kulttuuri-ja tapahtuma-alan kentällä.

Siksi oma tavoitteeni on tehdä itseni tarpeettomaksi.

Tämä kuulostaa ristiriitaiselta juuri, kun on saatu kulttuuri- ja tapahtuma-ala taas pandemian jäljiltä auki ja ennen sitä yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilöt ovat oppineet etsimään ja käyttämään tuottajien palveluja.

Tuottajana pääasiassa tehtäväni ovat sellaisia jotka pitää ja voidaan hoitaa ennen tapahtumaa. Suurilta osin jopa hyvissä ajoin. Itse h-hetkenä, mikäli kaikki on tehty ja hoidettu hyvin ja ajoissa, niin paikan päällä voisi vaikka siemailla shampanjaa tai istua porealtaassa.

Ajan tällä siis takaa sitä, että mitä paremmin homma on hoidettu ennakkoon sitä vähemmän tuottajalla on töitä itse tapahtumassa. Tähän vaikuttaa suunnitelmat ja delegointi. Ajattelen, että delegointi on yksi tuottajan tärkeimmistä tehtävistä. Näin jää kädet vapaaksi mahdollisia yllättäviä pommeja varten. Lähes aina, kaikesta huolellisesta valmistelusta huolimatta, tulee odottamattomia yllätyksiä. Näiden yllätysten hoitamiseen tarvitaan tuottajan osaamista ja vastuunkantoa. Silloin ei voi olla itse kiinni baarin takana, vaan homma on delegoitu ajoissa jollekulle toiselle.

Asiakkaan näkökulmasta tarpeettomuus näkyy siinä, että tapahtuma päivänä ei tarvitse soittaa kenellekään, että saako vaikka lippuja ovelta tai kysellä alkamisajankohtaa. Nämä tiedot on jo hyvissä ajoin ja selkeästi kommunikoitu. Sama koskee mm. yhteistyökumppaneita, alihankintoja ja työntekijöitä.

Tarpeettomuuteen päästään vain jos tuottaja on myös valmis irrottamaan otettaaan ja luottaa muuhun työryhmään (olivat he sitten työntekijöitä, taiteilijoita tai vapaaehtoisia).

Tarpeettomuuteen päästään hyvällä suunnittelulla, delegoinnilla ja irtipäästämisellä. Aika lähelle tätä olen jo päässyt. Vielä täytyy tehdä töitä ja hitunen onneakin on tarpeen matkalla tarpeettomuuteen.

Nähdään siellä!